Mimosa
(alkukesä 2004-9.10.2006)

Mimosa tuli meille 3.10.2005 Tolkkisten kissatalosta.
He olivat löytäneet Mimosan jo keväällä ja löydettäessä
Mimosa oli odottanut pentuja. Se saikin kissatalossa
toukokuussa 2 suloista pentua, joilla on jo hyvät kodit.
Mimosa asui kissatalossa puolisen vuotta ennen meille
muuttoaan. Mimosalla oli hyvin outo huumorintaju ja se
tykkäsi leikkiä paljon, joskus mielestäni ehkä liikaakin.
Etenkin aikaisin aamulla alkoi mieletön rumba ja juoksukisa.
Valitettavasti Mimosa sairastui vakavasti eikä mitään ollut
enää tehtävissä, joten hän pääsi Donnan ja Tessan seuraksi
pilven reunalle. Mimosa oli oikea kissa meille ja kiitos,
että saimme viettää ihanan vuoden kanssasi.

Kuvat Tanssiaskeleita (Media-player)

Tessa (Bristregal Face of Regal)
(18.5.1999-13.9.2005)

Haikailin Donnalle kaveria ja niinpä kotiani piristämään
tuli Tessa. Olin haaveillut omasta partanaamasta ja
muistan vielä kun Tessa tuli. Se oli niin pieni ja söpö.
Pehmolelun näköinen pallo. Tessan kanssa jatkettiin siitä,
mihin Donnan kanssa jäätiin. Treenattiin pienestä
tokoa ja agilitya. Tessa rakasti agilitya, jopa liikaakin.
Kisoissa se hauskuutti yleisöä tekemällä kaikenmoisia
temppuja. Mutta ei sitä mitä olisi pitänyt tehdä.
Yhteenkään viralliseen agilitykisaan en uskaltautunut
lähteä. Tessasta tuli 2-vuotiaana sohvachampion, kunnes
viime kesänä innostuin treenaamaan tokoa. Tarkoituksena
oli aloittaa uusi ura, koska partiksesta ei koskaan tule
vanha. Mutta Tessan koko elämä tyksähti liian lyhyeen.
Sen munuaiset lakkasivat toimimasta, ainoa vaihtoehto oli
päästää Tessa nukkumaan. Suru on vieläkin suunnaton.
Tessa toi elämääni ilon, valon ja huumorin.

Kuvat Kisat Näyttelyt Sukutaulu

Donna
(19.3.1996-8.7.2003)

Donna oli ensimmäinen koirani. Sen isä oli partacollie
ja emä labradorinnoutajan, suomenajokoiran ja snautserin
sekoitus. Donnan ollessa reilun vuoden vanha, muutin
maalta kaupunkiin. Se oli suuri muutos Donnalle, kun se
ei ollut tottunut kaupungin ääniin saatika kävelemään
hihnassa. Silloin päätin ilmoittaa koirani (ja itseni)
koirakouluun. Koirakipinän purressa oikein kunnolla aloin
miettiä kilpailemista. Joten puoli vuotta myöhemmin
ilmoitin meidät ensimmäisiin virallisiin agility-
kilpailuihin. Muutamia kisoja ehdimme käydä, mutta
sitten Donnan selkä alkoi reistailla, joten laji oli
jätettävä. Sen tilalle aloimme harrastaa omaksi iloksi
hakua, jossa Donna oli luonnonlahjakkuus. Donna sairastui
syöpään vain reilu 6-vuotiaana. Vuotta myöhemmin tein
päätöksen ja Donna meni pilvenreunalle. Donnan ei
tarvinnut enää kärsiä.
Donna oli se koira, joka opetti minulle eniten.

Kuvat Kisat Mätsärit